”Vapaaehtoisuus antaa paljon enemmän kuin se ottaa”
Suomi viettää Vapaaehtoisten päivää 4.12 ja haluamme juhlistaa sitä nostamalla esiin sitä hienoa ja merkityksellistä työtä, mitä vapaaehtoisemme tekevät syöpään sairastuneiden ja heidän läheistensä hyväksi.
Veera Dolk-Linna on yksi arvokasta työtä tekevistä vertaistukihenkilöistämme, mutta hän toimii myös kokemusasiantuntijana sekä ryhmänohjaajana. Tässä Veeran kirjoitus, missä voit tutustua siihen, mitä vapaaehtoisuus on antanut hänelle. Kiitos kaikille teille, jotka olette valinneet vapaaehtoisuuden!
Olen Veera Dolk-Linna Vaasasta ja toimin Pohjanmaan syöpäyhdistyksessä tukihenkilönä, vertaistukiryhmän ohjaajana sekä kokemustoimijana. Tukihenkilö- ja kokemustoimijatehtävät eivät toki ole paikkakuntasidonnaisia, joten tukihenkilönä olen toiminut puhelimitse myös muualla Suomessa asuville ja kokemustoimijatehtäviä minulla on ollut myös lapsuuteni kotikaupungissa Helsingissä.
Olen itse sairastanut imusolmukkeisiin ja maksaan levinnyttä paksusuolensyöpää, johon sain diagnoosin helmikuussa 2016. Olin tuolloin vain 36-vuotias ja meidän perheessämme oli neljä alle kouluikäistä lasta. Hoitovuosi ja sen jälkeiset toipumisvuodet olivat koko perheelle hyvin rankkoja mutta myös hyvin opettavaisia ja kasvattavia.
Ajattelin hyvin varhaisessa vaiheessa, että haluaisin saada jotenkin hyödylliseen käyttöön kaiken kokemani, jotta minulle tulisi tunne, etten ollut sairastanut ”turhaan”. Kun minulta sitten kysyttiin halukkuutta lähteä kokemustoimijaksi, olin heti valmis. Työ onkin tuntunut kuin minulle tehdyltä, erittäin hyödylliseltä ja antoisalta. On aina mieluisaa lähteä kokemustoimijatehtäviin. Koen myös tukihenkilönä toimimisen hyvin tärkeäksi. Muistan itse vielä elävästi, kuinka hyvältä tuntui, kun joku toinen saman läpi käynyt jakoi kanssani vaikeita tunteita tai ymmärsi oikeasti, mitä sairastaminen on.
Kaikessa vapaaehtoistoiminnassani haluan olla ennen kaikkea jakamassa sitä kokemusta ja tietoa, jota itse sairastamisvuosina hankin ja sain etenkin lapsiperheen vanhemman näkökulmasta. Tukihenkilönä ja vertaistukiryhmän ohjaajana pystyn kertomaan sairastaville itselleen esimerkiksi siitä, millaista apua me hankimme perheellemme ja mistä sitä saimme. Kokemustoimijana pystyn taas valottamaan esimerkiksi hoitohenkilökunnalle, millaista on syöpäperheen arki ja minkälaista apua siihen tarvitaan. Syöpä+vanhemmuus on niin rankka yhtälö, että siitä ei kenenkään tarvitsisi yrittää selviytyä yksin.
Koen kokemustoimijana myös tärkeäksi tuoda esiin työikäisen syöpäpotilaan ja syöpäkuntoutujan näkökulmaa. Vaikka syöpä edelleen tulee useimmiten vasta vanhemmalla iällä, on meitä nuorempia syöpäpotilaita koko ajan enemmän ja enemmän. Tällöin on hyvä, että sekä työpaikoilla että terveydenhuollossa sopeudutaan siihen, että on henkilöitä, jotka joko käyvät syöpähoidoissa ja töissä samaan aikaan tai pikkuhiljaa palaavat töihin hoitojen jälkeen. Jokaiselle pitäisi pystyä räätälöimään oma polku takaisin veronmaksajaksi sairaus ja muu elämäntilanne huomioon ottaen.
Myös vertaistukea on hyvä olla tarjolla kaiken ikäisille ja kaikkiin elämäntilanteisiin. Tämän takia kehotan lämpimästi kaikkia tähän tehtävään vetoa tuntevia ottamaan yhteyttä omaan syöpäyhdistykseen ja lähtemään mukaan vapaaehtoistyöhön. Tämä työ antaa paljon enemmän kuin se ottaa!
Jos haluat olla mukana auttamassa, tulla mukaan syöpäyhdistyksen vapaaehtoistoimintaan, voit ottaa yhteyttä vapaaehtoistyön koordinaattoriimme Maria Heikkilä-Nymaniin puh. 010 843 6004 tai maria.heikkila-nyman@botniacancer.fi tai voit ilmoittautua tämän linkin kautta: https://www.pohjanmaansyopayhdistys.fi/osallistu-tai-lahjoita/vapaaehtoistoiminta/