Syöpäpotilaan viisi toivetta
-Yhteistyökumppanimme, psykoterapeutti Johanna Perttilän kolumni, julkaistu Ilkka-lehdessä 26.2.2018
Syöpäpotilaan viisi toivetta
Pohjanmaan syöpäyhdistys tarjoaa mahdollisuuden kriisikeskusteluapuun syöpää sairastaville ja heidän läheisilleen. Tätä työtä olen saanut tehdä erinomaisessa yhteistyössä yhdistyksen freelancerina Etelä-Pohjanmaan alueella. Liityin itsekin välittömästi yhdistyksen jäseneksi, kun tajusin, miten tärkeää palvelumuotoa kolmannen sektorin toimija tarjoaa matalan kynnyksen palvelumuotona, ei lähetteitä, ei diagnooseja, eikä pitkiä jonotusaikoja.
Kysyin takavuosina eräältä asiakkaalta miten hän kiteyttäisi toiveensa alan ammattilaisille, kun olin menossa kouluttamaan sairaalan ja yhdistyksen henkilökuntaa. Toiveet kiteytyivät viiteen virstanpylvääseen: Ole läsnä. Kannusta. Luo toivoa. Yksi murhe kerrallaan. Anna mahdollisuus kysyä.
Mielestäni nämä toiveet sopivat myös hyvin kenelle tahansa meistä, jotka kohtaavat lähipiirissään vakavasti sairastuneen tai kriisissä olevan ihmisen. Ole läsnä – se ei tarkoita oikeita sanoja ja ajatuksia. Parhaimmillaan se voi olla sitä, että kaveri vie lenkille tai saunaan, istuu hiljaa vieressä tai juttelee ihan niistä arkipäiväisistäkin asioista kaiken sen synkkyyden ja pelon keskellä, tai jaksaa kuunnella väsymättä toisen tuskaa. Lämmin kädenpuristus tai halaus korvaavat monta kaunista korulausetta. Kannusta – puhelu, viesti tai tapaaminen, jotka osoittavat, että olet hengessä mukana.
Luo toivoa – lääketiede ja hoidot kehittyvät, pahoinvointi voi helpottaa, kivut hellittää. Mutta entä silloin, kun ei olekaan enää mitään tehtävissä? Toivo voi liikkua seuraavan sukupolven elämissä, siihen voi sisältyä myös rohkeutta käydä läpi viimeisten hetkien toiveita hoidosta tai hautajaisjärjestelyistä. Joskus olen kuullut pariskunnan kertovan, miten paljon voimavaroja näiden vaikeimpien asioiden läpikäyminen vapautti vaikeassa tilanteessa. Sai keskittyä jäljellä olevaan elämään.
Yksi murhe kerrallaan – hädässä ystävä tunnetaan. Kriisissä olevan ihmisen muisti ja keskittymiskyky pätkii pahemman kerran. Naapurin keittämä nakkisoppa tai pyytämättä annettu siivous- tai kuljetusapu voivat ilahduttaa konkreettisuudellaan. Toiset korvat ja muisti lääkärin vastaanotolla luovat turvallisuuden tunnetta, asioihin voi palata vielä yhdessä jännittävän hetken jälkeenkin. Anna mahdollisuus kysyä – elämän hallitsemattomuuden rajapinnassa faktatiedon merkitys korostuu. Jokaisen syöpä on omanlainen ja hoitopolku yksilöllinen. Vertaistuen voima tarjoaa keskustelukumppaniksi tutun tai tuntemattoman rinnalla kulkijan, jonka kanssa päästään samalle aaltopituudelle välittömästi. Ammattilaisten rooli on ottaa vastaan suodattamattomat murheet ja pelot, joita sairastava tai läheinen pohtii. Syvimpiä tuntojen jakamista saatetaan suojella ja varjella lähipiirin kesken, mutta tarvittaessa niitä on hyvä oksentaa ulkopuoliselle, jolla on erikokoisia ämpäreitä niiden vastaanottamiseksi ja edelleen prosessoitavaksi. Onneksi ajatusten ja tunteiden suoltaminen helpottaa. Puhuminen on pahanmakuista lääkettä.
Tämä työn kautta moni asia asettuu perspektiiviin. Elämä on ainutkertainen lahja. Nautitaan pienistä ja arkipäiväisistä asioista. Vaikutetaan niihin asioihin, joihin voimme vaikuttaa.
Johanna Perttilä on psykoterapeutti, työnohjaaja ja kouluttaja.