Siirry suoraan sisältöön

Ahaa-elämyksiä ja rentoa meininkiä – Pekka Mellerin tarina

Puolison sairastuminen ja syövän kanssa eläminen merkitsee kriisiä, joka kuluttaa molempien voimavaroja. Parisuhde joutuu koetukselle, kun syöpä vie toiselta voimat, ja yhtäkkiä toinen osapuoli joutuukin kannattelemaan toista. Kun parisuhteen tasapaino järkkyy, apua kannattaa rohkeasti hakea.

Anna-Leena ja Pekka Melleri

 

Anna-Leena ja Pekka Melleri osallistuivat Elämä tässä ja nyt -kurssille Vaasassa. Anna-Leena osallistui kurssille multippeli myeloomaan eli luuytimen syöpään sairastuneen miehensä Pekka Mellerin kanssa. Diagnoosin Pekka sai helmikuussa 2019, joten tieto sairastumisesta oli kurssille osallistumisen aikaan vielä melko tuore.

–  Ajatus osallistumisesta tuntui heti tärkeältä. Ehdottomasti olin sitä mieltä, että vertaistuki on tärkeää meille molemmille ja siinä suhteessa kurssi täytti odotukseni, Anna-Leena Melleri toteaa.

–  Minä taas olin aluksi sitä mieltä, että en halua olla ryhmässä, jossa vain tautiset keskustelevat sairauksistaan. Pikkuhiljaa ymmärsin, että jokaisessa pariskunnassa toinen on terve, joten päätimme osallistua, Pekka Melleri muistelee.

–  Kurssi oli oikein onnistunut ja siihen vaikutti paljon se, että ryhmämme oli pieni. Meidän lisäksemme kurssille osallistui kaksi muuta pariskuntaa, ja kaikilla meillä oli paljon puhuttavaa. Parasta oli, että meistä tuli ystäviä ja saatoimme avoimesti puhua kaikesta, koska vaitiolovelvollisuus oli niin itsestäänselvää. Kenelläkään ei ollut tarvetta päteä tai yrittää olla jotain muuta kuin oli, Anna-Leena Melleri kertoo.

–  Hyvään kokemukseen vaikutti myös hyvät ohjaajat, joilla on pitkä kokemus. He osasivat olla taustalla ja kuitenkin johdattelivat keskustelua. Lisäksi kurssilla oli rento meininki ja kurssilla oli hauskaa. Uskomatonta mutta totta, Pekka komppaa.

–  Kurssin alussa me kaikki olimme sitä mieltä – ehkä vähän kyynisesti – ettei kärsimys jalosta, vaan se on lähinnä pirullista. Mutta kyllä se jotenkin silti pehmentää ja syventää luonnetta. Viimeisessä seurantatapaamisessa huomasin, miten paljon arvostin ryhmämme jäseniä. Ehkä kärsimys kuitenkin jollakin tavalla jalostaa, Anna-Leena Melleri pohtii.

Kurssi tuotti pariskunnalle myös ahaa-elämyksiä.

Anna-Leena ja Pekka Melleri

– Olin osallistuessani niin sairauden alkuvaiheessa, että en vielä halunnut – enkä osannut – kertoa sairaudestani muille. Olin kertonut vain perheelleni, lähisukulaisille ja lähimmille ystävilleni. Pikkuhiljaa aloin kertoa useammille; kirjoitin esimerkiksi Facebookiin päivityksen sairaudestani, johon olen saanut yli sata peukutusta ja kommenttia, Pekka Melleri kertoo rohkaistuneena.

Anna-Leena ja Pekka suosittelevat kurssia kaikille.

– Ymmärrämme tietysti, että me olemme tässä asiassa kaikki vähän erilaisia. Ehkä kuitenkin hiukan harmittaa niiden puolesta, jotka eivät ota tarjottua apua vastaan, sillä vakavan sairauden kanssa ei tarvitse pärjätä yksin.

 

Teksti: Eija Vallinheimo
Valokuva: Andy Prinkkilä